Tietopankki
Tiesitkö että?

VUOSITTAISTEN ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNTIEN TÄRKEYS

Tiesitkö, että lemmikkisi olisi hyvä käydä vuosittain tietyissä tutkimuksissa, aivan kuten ihmistenkin.

VUOSITTAISTEN ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNTIEN TÄRKEYS

Tiesitkö, että lemmikkisi olisi hyvä käydä vuosittain tietyissä tutkimuksissa, aivan kuten ihmistenkin.

TERVEYSTARKASTUS

Terveystarkastuksessa lemmikillesi tehdään perusteellinen yleistutkimus, joka pitää sisällään lemmikin ulkoisen olemuksen tulkinnan ja tunnustelun. Terveystarkastuksessa arvioidaan kehon, turkin, ja ihon kunto, lemmikin liike sekä tarkastetaan lemmikin silmät ja korvat. Eläinlääkäri tunnustelee myös lemmikkisi vatsan ja imusolmukkeet, sekä kuuntelee sydän- ja hengitysäänet. Yleistutkimuksen perusteella voidaan suositella verikokeita tai muita tutkimuksia.

Pääsääntöisesti yli 8 vuotta täyttäneille koirille ja kissoille verikokeet ja virtsatutkimukset ovat suositeltavia. Näillä tutkimuksilla voidaan saada kehittymässä olevia sairauksia kiinni hyvissä ajoin. Monen sairauden etenemistä voidaan varhaisen diagnoosin avulla hidastaa mm. lääkityksellä ja ruokavaliohoidolla.

Mikäli lemmikilläsi on jatkuva lääkitys, on säännöllinen kontrollointi tärkeää lääkityksen tehon ja turvallisuuden varmistamiseksi. Lääkelainsäädäntö edellyttää kontrollointia lääkkeen luovutuksen edellytyksenä.

ROKOTUKSET

Pennun rokotusohjelma kattaa rokotukset yhden vuoden ikään asti.

Rokotustarve on suositeltavaa tarkistuttaa vuosittain. Lemmikin elintavoista ja tarpeista riippuen esimerkiksi koirien kennelyskärokotus ja kissojen kissaflunssarokotukset saattavat olla tarpeen vuosittain.

KISSAN JA KOIRAN HAMPAIDEN HOITO

Koirien ja kissojen suun ja hampaiden terveys on yhtä tärkeää kuin ihmisten. Tietoisuus lemmikkiemme hammasterveydestä on onneksemme lisääntynyt huimasti viime vuosina sekä lemmikin omistajien että eläinlääkinnän ammattilaisten keskuudessa. Saamme jatkuvasti lisää tieteellisesti tutkittua tietoa niin suun ja hampaiden sairauksista ja hoidosta kuin turvallisista anestesiakäytännöistä. Näin voimme hoitaa lemmikkejämme entistäkin paremmin.

HAMMASTERVEYDEN PERUSTA MUODOSTETAAN JO PENTUNA

Lemmikkisi hampaisto on tärkeää tarkastaa jo pentuaikana. Pentutarkastuksessa sekä ensimmäisillä rokotuksilla on tärkeää tarkkailla hampaiston puhkeamista, purentaa sekä hampaiden vaihtumisen alkamista. Mahdollisiin purentavirheisiin tai kivuliaisiin virheasentoihin on tärkeää puuttua mahdollisimman nopeasti. Myös maitohampaiden murtumat ovat tärkeitä huomata ja hoitaa nopeasti!

Pentuaika on myös erittäin tärkeää aikaa pennun kouluttamisen osalta. Perustaitoihin tulee opettaa suun ja hampaiden tarkastus sekä hampaiden harjaus.

HAMPAIDEN HOIDON SÄÄNNÖLLISYYS – MIKSI SE ON TÄRKEÄÄ?

Pienille koirille sekä kissoille tulisi kansainvälisten hammahoitosuositusten mukaisesti tehdä ensimmäinen varsinainen hammashoito vuoden iässä. Isommille koirille suositus on 2 vuoden iässä.

Tutkimusten mukaan jopa 80 %:lla pienistäkoirista ja 70 %:lla kissoista on jo kahden vuoden iässä parodontiitin, eli hampaan kiinnityskudoksen tulehduksen muutoksia. Siksi  on erityisen tärkeää aloittaa hampaiden harjaaminen jo pentuna ja säännölliset hammashoidot vuoden iässä.

Jokaisen kissan ja koiran suu tulisi tarkistaa kunnollisessa hammashoidossa vuosittain. Näin voimme diagnosoida sairaudet ajoissa ja reagoida ennenkuin tilanne pääsee kehittymään hyvin vakavaksi ja kivuliaaksi. Joissain tilanteissa sairauden eteneminen on niin nopeaa, että lemmikki tarvitsee hoidon jopa 6 kk välein.

Lemmikkimme eivät kovinkaan usein näytä meille suuperäistä kipuaan, joten on meidän velvollisuutemme lemmikin omistajina tarkistuttaa suu säännöllisesti. Jokainen lemmikkimme ansaitsee kivuttoman suun!

SUUN JA HAMPAISTON TERVEYDEN VAIKUTUS HYVINVOINTIIN

Valitettavan usein suussa ja hampaistossa oleva sairaus tai tulehdus pysyy piilevänä hyvin pitkään. Suuhun on usein kinkkistä päästä kunnolla katsomaan hereillä olevalta eläimeltä, ja usein eläin piilottaa kipunsa tai me emme osaa sitä tulkita.

Nykyään tiedetään, että suun tulehdus altistaa myös muille sairauksille, kun esimerkiksi parodontiitin takia tulehtuneilta alueilta suusta lähtee bakteereita verenkierron mukana muihin elimiin. Näin suusta peräisin olevia bakteereita voi päätyä esimerkiksi sydämeen tai munuaisiin.

MIKSI HAMMASHOIDOISSA LEMMIKKI PITÄÄ NUKUTTAA JA ONKO SE VAARALLISTA?

Eläinlääkärin tekemät hammashoidot tehdään aina nukutetulle potilaalle  nk. yleisanestesiassa. Näin koko suu, koko hampaisto sekä jokaisen hampaan jokainen pinta ja ientaskut voidaan puhdistaa ja tarkistaa. Tätä ei ole mahdollista tehdä hereillä olevalle eläimelle.

Anestesiaan liittyy aina jonkinlainen riski sekä ihmisillä että eläimillä, mutta se on yleisesti koirilla ja kissoilla matala, noin 0,1-0,2 %:n luokkaa.

Nykyaikaisilla välineillä, yksilölliseti tehdyillä lääkevalinnoilla sekä osaavalla henkilökunnalla anestesiaturvallisuus nousee kuitenkin korkeaksi. Varmista aina lemmikkiäsi nukutettaessa, että henkilökunnan välineistö ja tietotaito on nykyaikaista ja siten mahdollisimman turvallista lemmikillesi. Erityisesti tämä korostuu, mikäli lemmikkisi kuuluu riskiryhmiin, eli on esimerkiksi erityisen pienikokoinen tai nuori, iäkäs tai perussairas.

”MIKSI PITÄÄ TEHDÄ MYÖS KOKO SUUN RÖNTGENKUVAUS, EIKÖ HAMMASKIVEN PUHDISTUS RIITTÄISI?”

Hammaskiven puhdistus on tärkeä osa hammashoitoa. Kuitenkin pelkästään tehtynä sen vaikutus jää lähinnä esteettiseksi. Emmehän ihosairauden kohdallakaan jätä hoitoa turkin takkujen selvittämiseen.

Hammastarkastuksessa jokainen hammas tutkitaan ientaskumittarilla ja hammaskoettimella. Ientaskujen mittaamisella tutkitaan parodontiitin, merkkejä, eli kiinnityskudoksen menetystä. Koettimella tutkitaan mm. hammassyöpymäsairauden aiheuttamia muutoksia tai hampaan lisääntynyttä liikkuvuutta.

Näin pystymme kuitenkin tutkimaan vain ikenen päällä näkyvän osan ja hampaan juuri jää kokonaisuudessaan tarkastamatta. Jotta voimme diagnosoida tai poissulkea hampaiden sairaudet koko hampaan rakenteen ja ympäröivän leukaluun osalta, tulee  hampaisto röngenkuvata. Tyypillisiä löydöksiä, jotka jäisivät ilman röntgenkuvausta diagnosoimatta ovat juurimurtumat, puhkeamattomat hampaat sekä hammasjuuritulehdukset.

HAMPAIDEN HARJAUKSEN TÄRKEYS

Kuten meillä ihmisillä, myös koirilla ja kissoilla hampaiden säännöllinen harjaus on ainoa keino ylläpitää kunnollista suuhygieniaa, joka on ensisijaisen tärkeää suun terveyden kannalta.

Hampaiden harjaus kannattaa opetella jo pentuikana. Näin siitä tulisi mahdollisimman helppo ja miellyttävä rutiini sekä lemmikillesi että sinulle omistajana. Kun se on sujuvaa, on sitä helppoa ylläpitää säännöllisenä ja jatkuvana rutiinina.

LOPUKSI

Suun terveyden kulmakivet ovat päivittäinen hampaiden harjaus sekä säännölliset hammashoidot eläinlääkärissä. Jokainen lemmikkimme ansaitsee kivuttoman suun, joten on meidän velvollisuutemme omistajina ja hoitajina tarjota parasta hammashoitoa lemmikeillemme. Me Amos Dentroomissa olemme täällä sitä varten.

Suomeen tuodaan yhä enenevässä määrin koiria ulkomailta. Suurimman ryhmän muodostavat rescuekoirat mutta myös jalostukseen, näyttelytoimintaan ja lemmikeiksi tuodaan kasvatettuja koiria. Lisäksi koirat matkustavat ulkomailla perheidensä kanssa yhä enemmän. Monissa yleisimmistä tuonti- ja matkustusmaissa esiintyy tartuntatauteja joita Suomessa ei kotoperäisenä tavata. Sekä koiran oman terveyden että tautien mahdollisen leviämisriskin vuoksi on tärkeää testata näitä tauteja tuontikoirilta. Varhainen diagnoosi parantaa usein merkittävästi ennustetta mikäli koirasi on jonkin tartunnan saanut ja tautien hoito minimoi tartuntariskin muihin eläimiin ja ihmisiin.

Testaustarve vaihtelee sen mukaan mikä on koiran lähtömaa ja -alue ja mitä tauteja on jo lähtömaassa testattu. Myös koiran elintavat ja elinympäristö lähtömaassa tai matkustuksen aikana vaikuttavat tautiriskiin ja testaustarpeeseen. Tyypillisimmät testattavat ovat sydänmato, ns. ihomato, leishmania, punkkivälitteiset taudit anaplasma, borrelia ja ehrlichia sekä babesia. Tapauskohtaisesti voi olla tarpeen seuloa muitakin harvinaisempia tauteja. Näille taudeille on erilaisia testejä ja jokaisen yksilön kohdalla tulee valita oikea testityyppi diagnoosin varmuuden maksimoimiseksi. Testitulokset eivät myöskään aina ole yksiselitteisiä esim. vaadittavan hoidon suhteen. Vaatii siis perehtyneisyyttä että kunkin koiran testaustarve ja tarvittava hoito varmistetaan luotettavasti.

Amos Haagassa ELL Tanja Hakkarainen on perehtynyt etenkin näiden tartuntatautien diagnostiikkaan ja hoitoon. Mikäli koirasi on tuotu ulkomailta tai matkustaa ulkomailla voit ottaa yhteyttä niin kartoitamme testaustarpeenne. Myös jo diagnosoiduissa tartunnoissa autamme mielellämme.

Koirien matkustus ulkomailla lisääntyy jatkuvasti. Ulkomaan matkaa varten tulee huomioida sekä kohdemaiden ja Suomeen paluun lakisääteiset vaatimukset että koiran terveyden kannalta oleelliset seikat. Matkakohteesta riippuen saattaa olla tarpeen suojata koira mm. sydänmatoa, punkkivälitteisiä sairauksia ja leishmaniaa vastaan. Kotiin palattua voi myös olla tarpeen testata tiettyjen tartuntojen varalta.

Mikäli suunnittelet matkaa lemmikkisi kanssa ota mahdollisimman varhain yhteyttä niin voimme yhdessä suunnitella edellytykset lemmikkisi huolettomalle ja turvalliselle matkalle.

MIKÄ ON RUOKAVALION MERKITYS LEMMIKILLESI PENNUSTA SENIORIKSI?

Ruokavalio on tärkeä osa lemmikkisi hyvinvointia. Ruokavalion avulla taataan pennun terve kasvu ja kehitys sekä aikuisen elimistön normaali toiminta ja vastustuskyky. Ruokavaliolla ja ruokinnalla on merkitystä myös lemmikin henkiselle hyvinvoinnille.

Lemmikin tarpeet ruokavalion suhteen vaihtelevat eläinlajin, rodun sekä iän mukaan. Monien sairauksien hoidossa ruokavaliolla on tärkeä osuus.

PENNUT

Pentuja tulee ruokkia neljä kertaa päivässä, kunnes pentu on kuuden kuukauden iässä. Useat ruokintakerrat ovat pennulle tärkeitä, koska pitkät paastoajat voivat laskea lemmikkisi verensokeria huomattavasti. Paastoaika ei saisi ylittää 4-6 tuntia.

Puolen vuoden jälkeen voidaan vähentää ruokintakertoja kahteen päivässä. Aikuisruokaan voidaan siirtyä, kun lemmikkisi on vuoden ikäinen.

Penturuoat ovat suunniteltu huomioimaan kasvun ja kehityksen asettamat vaatimukset ravintoaineille.

AIKUISET

Aikuiset lemmikit ruokitaan yleensä kaksi kertaa vuorokaudessa. On kuitenkin olemassa erityistapauksia, jolloin ruokintakertoja tulee lisätä. Esimerkiksi tyhjästä vatsasta johtuva närästystyyppinen oireilu voi olla syy lisätä ruokintakertoja.

Aikuisilla lemmikeillä ruokinnassa tulee ottaa huomioon mm. ruoan koostumus ja ravintoainepitoisuudet lemmikin aktiivisuuden mukaan.

Jokaisessa ruokapakkauksessa on suuntaa antavat annoskoot lemmikillesi, mutta painon kehitystä tulee seurata lemmikin ulkonäön ja kuntoluokan arvion perusteella.

SENIORIT

Senioriruoissa on huomioitu ikääntyvän lemmikin tarpeet mm. nivelten hyvinvoinnin, aivojen ikääntymisen ja munuaisten toiminnan osalta

KISSOJEN ERITYISTARPEET 

Kissoilla ja koirilla on osittain samantapainen ruokinta, mutta kissat ovat lihansyöjiä ja koirat sekasyöjiä. Kissoille on lisäksi luontaisempaa syödä useita pieniä annoksia vuorokaudessa kuin kaksi isompaa ateriaa.

Kissat tarvitsevat ruokavalioonsa erityisesti tauriinia, mikä on huomioitu kaupallisissa täysravintovalmisteissa. 

VEDEN TARVE

Huolehdithan, että lemmikkisi saa tarpeeksi vettä elimistöönsä pitämällä tarjolla aina raikasta vettä. Vesi on yksi tärkeimmistä lemmikin perustarpeista elimistön normaalin toiminnan ylläpitämiseksi.

Kissat ovat lajina huonoja juomaan itsenäisesti, joten kissoille märkäruoat ovat oiva vaihtoehto lisäämään nesteensaantia. Kissojen mielenkiintoa juomiseen voi myös herätellä kissoille tehdyllä vesiautomaatilla, joka toimii juomalähteen tavoin.

Heräsikö kysyttävää? 

Vastaamme mielellämme ruokintaan liittyviin kysymyksiin osoitteessa helsinki@amosvet.fi tai kauniainen@amosvet.fi

Tulossa….

TIINEYS

Tiineyden aikana naaraskoira kantaa pentujaan noin 63 päivän ajan, mutta tämä aika voi vaihdella rodun ja yksilön mukaan. Tiineysaikana on tärkeää huolehtia naaraskoiran hyvinvoinnista ja tarjota sille asianmukaista ravintoa ja hoitoa. Tiineyden aikana naaraskoiran tulee saada riittävästi lepoa ja rauhaa, ja omistajan tulee tarjota sille turvallinen ympäristö synnyttämistä varten. Synnytyksen lähestyessä on tärkeää valmistautua huolellisesti ja varmistaa, että synnytystä varten on tarvittavat välineet ja apu saatavilla.

Koirien tiineyden ja lisääntymisen ymmärtäminen on tärkeää kaikille koiranomistajille ja kasvattajille, jotta voidaan varmistaa pentujen terveys ja hyvinvointi sekä emän turvallinen ja onnistunut synnytys.

STERILISAATIO / KASTRAATIO

Sterilisaatio ja kastraatio ovat leikkaustoimenpiteitä, joissa eläimen lisääntymiskyky poistetaan. Leikkaustoimenpiteet tehdään inhalaatioanestesiassa. Sterilisaatio tarkoittaa munasarjojen (+/- kohdun), ja kastraatio kivesten poistamista.

Sterilisaatio ja kastraatio auttavat ehkäisemään ei-toivottuja pentuja ja vähentävät liikakansoittumisen ongelmia. Ne voivat myös auttaa vähentämään tiettyjä terveysongelmia, kuten kohtutulehduksia ja lisääntymiselinten syöpäriskiä. Lisäksi sterilisaatio ja kastraatio voivat auttaa muuttamaan lemmikkien käyttäytymistä, kuten vähentämään reviirikäyttäytymistä ja vähentämään taipumusta karkailuun.

Eläinten omistajat voivat keskustella eläinlääkärin kanssa parhaista vaihtoehdoista ja päätöksistä leikkaukseen liittyen. On tärkeää, että lemmikinomistajat ymmärtävät toimenpiteen vaikutukset ja riskit, ja huolehtivat lemmikin asianmukaisesta hoidosta leikkauksen jälkeen.

Sterilisaatiolla voidaan myös ennaltaehkäistä kohtutulehdus. Kohtutulehduksen yleisimpiä oireet ovat:

• Kuume
• Haiseva märkäinen erite emättimestä
• Ruokahaluttomuus
• Väsymys

Yleensä kohtutulehduksen ajankohta sijoittuu n. 2kk päähän juoksuista.

Jos epäilet kohtutulehdusta lemmikilläsi, olethan yhteydessä eläinlääkäriin mahdollisimman pian. Pahimmassa tapauksessa lemmikin vointi voi romahtaa vuorokauden sisällä.

ONGELMIA PAINONHALLINNAN KANSSA?

Onko sinun lemmikillesi kertynyt huomaamatta ylipainoa? Ei hätää – asia on korjattavissa!

On hyvin yleistä, että emme lemmikin omistajina huomaa rakkaan karvaturrimme painonnousua. Painonnousuun voi olla monia syitä. Steriloiminen ja kastroiminen, liikunnan vähyys / vähentyminen, erilaiset aineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, nivelsairaudet sekä monet muut vaivat voivat vaikuttaa lemmikin painonnousuun. Joskus liiallinen herkuilla ja puruluilla hemmottelu voi olla syy ylipainon taustalla.

Voit itse mitata lemmikkisi kuntoluokan BCS (Body Condition Score)

Voit kysyä neuvoja lemmikkisi kuntoluokan arvioimiseen eläinlääkärikäynnin yhteydessä.

LEMMIKIN RUOKINTA PAINONHALLINNASSA

Lemmikin painonhallinnan tärkein keino on sopiva ruokavalio. Lemmikeille on päivittäistavarakaupoissa tarjolla useita kevyt (light) ruokia, jotka voivat edesauttaa painonpudotuksessa ja painonhallinnassa. Osalla lemmikeistä päivittäistavakaupoista saatavat laihdutusruoat eivät ole tehokkaita turvaamaan kylläisyyden tunnetta ja samanaikaisesti vähentämään energiansaantia.

Eläinlääkinnälliset painonhallintaan tähtäävät ruokavaliot ovat kehitetty ja kliinisesti testattu juuri tätä tarkoitusta varten. Ruokien tavoitteena on turvata lemmikin kylläisyyden tunne, mutta samanaikaisesti vähentää energiansaantia. Eläinlääkinnällisiä ruokavalioita olisi hyvä hyödyntää painonpudotuksessa ainakin siihen asti, kunnes lemmikin ihannepaino on saavutettu. Halutessaan ideaalipainon ylläpitämiseksi on mahdollista siirtyä eläinlääkäriruokavaliosta päivittäistavarakaupoista saataviin tuotteisiin. Mikäli lemmikin paino alkaa uudestaan nousemaan, tulisi ruokinnassa siirtyä takaisin eläinlääkärin suosittelemaan ruokaan.

Eläinlääkinnällisissä ruokavalioissa on suuntaa antavat laskennalliset annokset avuksi laihdutukseen kohti ihannepainoa sekä ihannepainon ylläpitoon. Kuitenkin todellinen ruokinta-annos on yksilöllinen ja tässä tuleekin tarkkailla koiraa ja sen kehoa.

YLIPAINON VAIKUTUS KEHOSSA

Ylipaino vaikuttaa kehossa monella haitallisella tavalla. Ylipaino heikentää vastustuskykyä, aiheuttaa rasitusta sisäelimille, nivelille ja luustolle sekä vaikuttaa myös lemmikin energiatasoon ja aineenvaihduntaa.

Painonhallintaan suunnitelluissa eläinlääkäriruokavalioissa (esimerkiksi Hill’s Metabolic) on sovitettu proteiini- ja rasvapitoisuudet, tieteellisesti kehitetty ravintoainekokonaisuus, matalampi energiapitoisuus sekä erityinen kuitusekoitus painonhallinnan tueksi. Lisäksi ruoat sisältävät tasapainoisesti ja runsaasti vitaaliaineita ja antioksidantteja vastustuskyvyn tueksi.

Ruokinnan lisäksi aktivoinnilla ja liikunnulla on merkitystä painonhallinnassa. Liikuntaa voi lisätä asteittain lemmikin kehon sallimissa rajoissa.

Meillä Amoksella löytyy tuotevalikoimasta painonhallintaan soveltuvia ruokia. Hill’s Metabolic + Mobility-ruokavalio tukee painonhallinnan lisäksi nivelten hyvinvointia. Nivelten hyvinvoinnista lisää tietoa löydät tietopankki välilehdeltämme.

ONKO LEMMIKILLÄSI NIVELKIPUA?

Nivelrikko on yleinen lemmikkien sairaus. Yleisesti ottaen kissoista ja koirista joka viides lemmikki sairastaa nivelrikkoa

Lemmikin omistajina emme välttämättä aina huomaa pienimpiä hiljalleen kehittyviä muutoksia omassa lemmikissämme. Monesti lemmikit viedään eläinlääkäriin vasta silloin, kun huomaamme selkeitä muutoksia lemmikissä. Tällöin lemmikki on voinut piilotella kivun merkkejä jo pidemmän aikaa.

Kipukäyttäytymistä on monenlaista. Kipukäytöstä voi olla esimerkiksi: 

• ontuminen
• epäpuhdas liike
• liikkumishaluttomuus
• liikkumisen vähentyminen
• raajojen nuoleminen tai kirputtaminen
• hyppääminen on vaikeampaa
• aggressiivisuus
• väsymys
• ruokahaluttomuus
• lisääntynyt juominen
• raapiminen

Eläinlääkärissä nivelrikkoa voidaan tutkia tunnustelemalla lemmikkiä, lemmikin niveliä sekä niiden liikkuvuutta. Nivelrikkomuutosten diagnosoiminen vaatii kuitenkin röntgenkuvauksen.

NIVELRIKON HOITO

Lemmikkien nivelrikkoa voidaan hoitaa ja tukea ruokavaliolla, painonhallinnalla, kipulääkkeillä, lisäravinteilla, sopivalla liikunnalla sekä fysioterapialla.

Amoksen tuotevalikoimasta löytyy nivelten hyvinvointiin ja painonhallinnan tueksi kehitettyjä ruokavalioita sekä koirille että kissoille.

Painonhallinnasta löydät lisätietoa sivustomme tietopankista.

LEMMIKKIEN ALLERGIA JA ATOPIA

Allergiat ovat yleinen lemmikkieläinten vaiva. Allergian tyypillisimmät ilmentymät ovat atooppinen ihottuma sekä ruoka-aineyliherkkyys. Lisäksi allergiaoireilua voi harvinaisemmin aiheuttaa kirppuallergia, hyönteisyliherkkyys tai kontaktiallergia.

ATOOPPINEN IHOSAIRAUS

Atooppisen ihosairauden taustalla voi olla useat tekijät, kuten ympäristötekijät, geneettinen alttius sekä yksilölliset poikkeavuudet esimerkiksi ihon läpäisevyydessä ja lemmikin vasta-ainetuotannossa. Koirilla atopian oireet alkavat tyypillisesti 6 kk – 3 ikävuoden välillä. Tyyppirotuja atooppiselle ihosairaudelle ovat esimerkiksi terrierit, labradorinnoutaja ja saksanpaimenkoira, mutta rodusta huolimatta koiralla voi esiintyä allergiaa ja atooppista oireilua.

ATOOPPISEN IHOSAIRAUDEN OIREET JA DIAGNOSOINTI

Atooppisessa oireilussa esiintyy kutinaa ja punoitusta erityisesti tassunpohjissa, silmien ja kuononympärillä, taivealueilla kuten kainaloissa, vatsassa sekä korvissa. Kutinasta aiheutuvan raapimisen, nuolemisen ja hankaamisen seurauksena voi esiintyä ihorikkoa ja ihon bakteeritulehduksia. Toistuvat iho- ja korvatulehdukset ovatkin tyypillisiä atooppiselle lemmikille ennen hoidon aloittamista. Atooppista ihosairautta sairastavan koiran oireilussa voidaan mahdollisesti havaita vuodenaikaisvaihtelua.  Atooppisen ihottuman diagnoosi perustuu tyypillisiin esitietoihin, tyypillisiin oireisiin sekä muiden kutisevien ihosairauksien poissulkuun. Allergiatestaus ei ole lemmikeillä diagnostinen testi. Allergiatestin avulla voidaan kuitenkin tunnistaa allergeeneja ja käyttää tuloksia apuna mahdollisessa siedätyshoidossa.

ATOOPPISEN IHOSAIRAUDEN HOITO

Atooppisen ihosairauden hoito tyypillisesti perustuu useaan hoitomuotoon ja tavoitteena on saavuttaa lemmikille mahdollisimman hyvä elämänlaatu ilman häiritsevää kutinaa. Atopiaa voidaan hoitaa siedätyshoidolla, lääkehoidolla ja erilaisilla tukihoidoilla. Siedätyshoidossa pyritään lemmikin sietokyvyn lisäämiseen ja parantamaan itse allergiaa. Siedätyshoito suoritetaan tyypillisesti nahanalaisin pistoksin. Atopian lääkehoito perustuu oireiden lievittämiseen. Paikallisia lääkehoitoja käytetään monesti oireileville ihoalueille. Allergista kutinaa ja yliherkkyyttä hoidetaan usein myös suun kautta annettavalla lääkityksellä ja / tai nahanalle annosteltavin lääkepistoksin. Atopian hoidossa lisäksi vältetään todettuja allergisoivia tekijöitä. Ihon- ja turkin kuntoa ylläpidetään tarvittaessa esimerkiksi antiseptisin shampoopesuin ja rasvahappolisien avulla.

RUOKA-AINE ALLERGIA

Lemmikillä ruoka-aineyliherkkyys voi näyttäytyä täysin samanlaisin oirein kuin atooppinen ihosairaus. Ruoka-aineyliherkkyys voi puhjeta hyvin nuorella pennulla tai seniorilemmikillä.Ruoka-aineyliherkkyys aiheuttaa oireilua ilman vuodenaikaisvaihtelua. Iho-oireilun lisäksi voi esiintyä ruoansulatuskanavan oireita. Ruoka-aineyliherkkyys diagnosoidaan tai poisusljetaan oireilun aiheuttajana eliminaatiodieettikokeilun avulla. Allergian taustalla ollessa ruoka-aineyliherkkyys perustuu hoito allergisoivien ruoka-aineiden välttämiseen.

KISSOJEN ALLERGIA

Kissoilla allergiaa tutkitaan ja hoidetaan pääpiirteittäin samoin kuin koirilla. Atooppisen oireyhtymän aiheuttamat allergiaoireet, kuten kutina ja tästä lisääntynyt turkinhoito, ilmenevät yleensä nuorella kissalla ja oireilussa voidaan havaita vuodenaikaisvaihtelua. Mahdollinen ruoka-aineyliherkkyys selvitetään eliminaatiodieetillä. Kissojen atooppista ihottumaa voidaan myös hoitaa siedätyshoidolla, paikallis- ja systeemilääkityksellä sekä turkin ja ihon kuntoa  ylläpitävillä tekijöillä.

Tulossa….

MITÄ TARKOITTAA IDIOPAATTINEN KYSTIITTI?

Kissan idiopaattinen kystiitti tarkoittaa virtsarakon tulehdustilaa, jonka tarkkaa aiheuttajaa ei tunneta. On kuitenkin todettu, että sairauden syntymiseen voi vaikuttaa esimerkiksi kissan kokema stressi, ylipaino ja vähäinen aktiivisuus sekä virtsan väkevyys.

Idiopaattinen kystiitti aiheuttaa kissalle epämukavuutta ja kipua ja se näyttäytyy usein esimerkiksi virtsaamisena epätavallisiin paikkoihin, ravaamisena hiekkalaatikolla, verivirtsaisuutena tai virtsaamisvaikeutena. Näiden oireiden lisäksi myös käytösmuutoksia, kuten levottomuutta, vetäytyneisyyttä tai aggressiivisuutta voi esiintyä.

Kissojen idiopaattista kystiittiä tavataan kaikenikäisillä kissoilla, mutta yleisimmin tautia esiintyy nuorilla ja keski-ikäisillä sisäkissoilla.

Eläinlääkärissä kissan idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan tyypillisesti virtsanäytetutkimuksen ja virtsarakon ultraäänitutkimuksen avulla. Tutkimuksella poissuljetaan bakteerien aiheuttama virtsatietulehdus, virtsakivet ja -kiteet sekä virtsarakon kasvaimet oireilun aiheuttajana. Taudin diagnosoinnissa otetaan lisäksi huomioon kissan historia ja mahdolliset stressitekijät oireilun aiheuttajana. Pelkkien oireiden perusteella kissojen idiopaattista kystiittiä ei voida erottaa muista tyypillisistä virtsatieoireilua aiheuttavista sairauksista.

Kissan idiopaattisen kystiitin hoito perustuu akuutin kivun ja epämukavuuden hoitamiseen sekä sairaudelle altistavien tekijöiden hallintaan. Akuutissa vaiheessa tulehduskipulääkkeellä lievitetään virtsateiden kipua. Joskus hoitoon lisätään virtsarakon limakalvoa suojaava lääkitys tai ahdistusta lievittävä mielialalääkitys.

Lisäksi hoidossa on tärkeää tarkastella kissan ympäristöä ja tunnistaa mahdollisia stressitekijöitä. Stressitekijöiden poistamisella voidaan ehkäistä oireiden uusiutumista.  

Kotona stressin lievittämiseen pyritään tarjoamalla kissalle virikkeellinen ympäristö, jossa kissa pääsee toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Kissalla tulisi olla esteetön pääsy ja rauhallinen ympäristö lepäämiseen, ruokailuun ja hiekkalaatikolla käymiseen. Moni kissatalouksissa kissojen välisiä suhteita tulee tarkkailla. Ruoka-, juoma-, lepo- ja tarkkailupaikkoja sekä hiekkalaatikoita tulisi olla riittävästi jokaiselle kissalle. Feromonivalmisteita voidaan käyttää tukena ahdistuksen vähentämiseen kotiympäristössä. Hoidossa tulee myös kiinnittää huomiota kissan nesteensaantiin. Päivittäistä nestekulutusta voidaan tehostaa esimerkiksi lisäämällä märkäruoan osuutta ruokavaliossa tai lisäämällä vettä märkäruoan joukkoon. 

Lue kissojen stressistä toisesta julkaisusta.

Mikäli kissalla esiintyy poikkeavaa virtsaamiskäytöstä on eläinlääkäriin syytä olla yhteydessä. Oireilun taustalla voi mahdollisesti olla kipua aiheuttava tila, joka vaatii eläinlääkärin hoitoa. Idiopaattisen kystiitin hoidossa eläinlääkäri voi myös suositella mahdollisia ratkaisuja ehkäisemään oireilun uusimista.

MITÄ ON KISSOJEN STRESSI?

Stressiä voi olla kissoilla monenlaista ja se voi esiintyä monella eri tavalla.

Kissat ovat luontaisesti yksineläviä saalistajia, jotka käyttävät suuren osan hereillä oloajastaan seuraavan aterian hankkimiseen. Luonnossa kissat ovat saalistajan lisäksi itse saaliseläimiä. Näistä piirteistä johtuen kotikissan ympäristössä voi olla tekijöitä, jotka aiheuttavat kissalle turhautumista ja stressiä. Kissat voivatkin stressaantua asioista, joita ei heti ensimmäiseksi tule ajateltua stressin aiheuttajaksi. Kissat eivät herkästi näytä kipuaan ja henkinen sekä fyysinen pahoinvointi voi joskus olla vaikeasti havaittavissa. Stressi voi näyttäytyä myös hyvin eri tavoin.

KISSAN STRESSIN OIREET

Käytösmuutokset, kuten lisääntynyt vetäytyneisyys, levottomuus tai aggressiivisuus ovat mahdollisia. Kissa voi kehittää itselleen sijaistoimintoja, kuten liiallista turkinhoitoa, maukumista tai lisääntynyttä tuhoamiskäytöstä. Yksi tyypillisimmistä oireista havaita kissan stressi on muutokset virtsaamiskäytöksessä, esimerkiksi vääriin paikkoihin virtsaaminen. Stressi on yleisimpiä aiheuttajia kissan idiopaattisen kystiitin eli virtsarakon tulehduksen taustalla. Muuttunut ruokahalu, heikentynyt fyysinen kunto ja ripuli ovat myös mahdollisia oireita. Stressaantunut kissa onkin alttiimpia sairastumaan.

MITEN LIEVITÄN KISSANI STRESSIÄ?

Kissan stressiä lieventävien tekijöiden avulla pyritään ehkäisemään esimerkiksi stressistä ja turhautumisesta johtuvia sairauksia sekä häiriökäyttäytymistä. Stressiä lieventävät keinot myös lisäävät kissan hyvinvointia ja parantavat elämänlaatua. Stressin lieventämiseen pyritään vaikuttamalla useisiin tekijöihin kissan ympäristössä.

Kotiympäristö

Kotona rutiinit luovat kissalle turvallisuuden tunnetta ja puolestaan jatkuvasti muuttuva ympäristö voi aiheuttaa stressiä. Esimerkiksi ympäristön poikkeavat äänet, kuten läheiset rakennustyömaat, tai muuttuva sisustus voivat olla suuriakin stressitekijöitä. Matkustaminen, ympäristön hektisyys, omistajan poissaolo, uusi perheenjäsen, perheen muut lemmikit ja virikkeiden puute ovat myös esimerkkejä kissaa mahdollisesti stressaavista tekijöistä.

Kotona kissalle tulee tarjota mahdollisuuksia vetäytyä korkeammalle sekä omaan rauhaansa. Monikissatalouksissa ruokinta-, turva- ja tarkkailupaikoista ei tulisi syntyä kilpailua ja on huolehdittava, että aremmilla yksilöillä on mahdollisuus päästä toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan esteettä. Lepopaikkoja pehmeillä alustoilla tulee tarjota myös paikoista, joihin kissaa ei pääse ihmiset tai talouden muut eläimet häiritsemään. Mahdolliset pysyvät muutokset ympäristössä tulisi mahdollisuuksien mukaan tehdä rauhassa. Esimerkiksi vaihdettaessa kissan omia tavaroita, kuten hiekkalaatikkoa, petiä, ruokakuppeja tai leluja, säilytetään vanhat tavarat uusien tavaroiden kanssa samanaikaisesti, kunnes kissa on pystynyt valitsemaan mieluisamman tai tottunut käyttämään myös uusia tavaroita.

Syöminen ja juominen

Kissalle on ominaista käyttää aikaa ruoan etsimiseen ja saalistamiseen. Luonnossa kissa saalistaa ja syö saaliinsa itsenäisesti. Kotona tulisi olla mahdollisuus rauhalliseen ruokailuun ilman kilpailua ruoasta tai ruokapaikasta muiden lemmikkien kanssa. Usea pienempi ateria vuorokaudessa on kissalle luontainen tapa syödä ja ruoan eteen tulee ajoittain myös nähdä vaivaa. Kissa voi esimerkiksi ”saalistaa” ruokaa aktivointipelien avulla.

Ruoka- ja juomakupit pidetään toisistaan erillään, sillä kissoilla ei ole tapana ruokailla ja juoda samassa paikassa. Kissat suosivat laakeareunaisia ruoka- ja juoma-astioita. Kissat eivät ole myöskään luonnostaan kovia juomaan. Vähäinen nesteensaanti voi kuitenkin lisätä esimerkiksi virtsatieongelmien ja ummetuksen riskiä, varsinkin stressaantuneilla kissoilla. Juomapisteitä tarjotaan kissalle useita.Juoksevasta vedestä juominen on kissoille monesti myös miellyttävämpää ja tähän tarkoitukseen on olemassa juomalähteitä.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikolla käymisen tulisi olla rauhallinen tapahtuma. Hiekkalaatikossa suosittavaa olisi useampi poistumisreitti, parhaiten tämän mahdollisuuden täyttää kanneton laakea hiekkalaatikko. Hiekkalaatikon materiaalin on oltava kaivettavaa ja hiekkaa riittävästi, jotta kissa pystyy toteuttamaan luontaista tarvettaan kaapia kuoppa ja peittää jätöksensä. Paakkuuntuva hajuton mikrohiekka on parhaiten soveltuva materiaali, puupelletti ja kristallihiekka ovat kissalle vähiten mieluisia vaihtoehtoja. Hiekkalaatikko pidetään myös puhtaana. Monikissatalouksissa hiekkalaatikoita tulisi olla yksi jokaista kissaa kohden ja tämän lisäksi yksi lisälaatikko. Laatikot sijoitellaan eri paikkoihin kauas toisistaan. Suuri osa kissoista on tyytyväinen esimerkiksi kannellisiin hiekkalaatikoihin, mutta mikäli stressi aiheuttaa kissalle virtsatieoireilua, tulee hiekkalaatikoihin kiinnittää erityistä huomiota.

Virikkeellistäminen ja käyttäytymistarpeet

Kissat raapivat merkitäkseen reviiriään ympäristössään. Raapimalla kissa myös huolehtii kynsistään. Raapimiskäyttäytymistä ei tule kieltää vaan sisäkissalle raapimistarve tulee toteuttaa mieluisammalla raapimispaikalla. Raapiessaan kissalla tulisi olla mahdollisuus venyttää selkä suoraksi. Raapimispaikan on oltava tukeva ja tarpeeksi leveä sekä alueella, jossa kissa viihtyy ja viettää aikaansa.

Leluilla virikkeellistämiseen sopii erityisesti lelut, joita kissa kykenee saalistamaan. Lelujen kierrättäminen muutaman päivän tai viikon välein ylläpitää mielenkiintoa. Laservaloa on monien kissojen mielestä hauska saalistaa ja tämä voi olla mielekäs tapa omistajalle virikkeellistää kissaa. Leikin päätteeksi tulee kissalle kuitenkin tarjota konkreettista saalista, sillä kissa turhautuu mikäli saalistaminen ei tuota koskaan tulosta.

Apuna stressaavien tilanteiden hallintaan ja tueksi kotiympäristöön voidaan kissan ympäristössä käyttöönottaa esimerkiksi Feliway-feromonihaihdutin. Synteettinen feromonivalmiste jäljittelee kissojen erittämiä naamaferomoneja ja lisää kissan turvallisuuden tunnetta ympäristössään.

Mikäli kissa oireilee tai stressin lievittäminen ei kotiympäristön muokkauksella onnistu, on tärkeää olla yhteydessä eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä tutkimusten avulla voidaan poissulkea terveydellisiä tekijöitä kissan mahdollisen oireilun ja käytösmuutosten taustalla.

MITÄ ON KISSOJEN HYPERTYREOOSI?

Hypertyreoosi tarkoittaa kilpirauhasen liikatoimintaa, joka on kissojen yleisin hormonitoiminnan sairaus.

MISTÄ SE JOHTUU?

Kilpirauhasen liikatoiminnassa kilpirauhashormonien tuotanto on lisääntynyt. Useimmiten sairauden taustalla on hyvänlaatuinen kilpirauhaskudoksen liikakasvu tai kilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain.

Vain harvoissa tapauksissa (alle 5%) kilpirauhasen liikatoiminta aiheutuu pahanlaatuisesta kasvaimesta.

MITKÄ OVAT SEN OIREET?

Kilpirauhasen liikatoimintaa tavataan useimmiten keski-ikäisillä ja vanhoilla kissoilla. Kilpirauhasen liikatoiminnan seurauksena kissan oma aineenvaihdunta on kiihtynyt. Omistajan havaitsemia oireita ovat tyypillisesti laihtuminen jatkuvasta ruokahalusta huolimatta sekä lisääntynyt aktiivisuus ja turkin kunnon huonontuminen. Muita hypertyreoosin oireita ovat esimerkiksi lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, ajoittainen oksentelu ja ripuli, stressinsietokyvyn aleneminen ja lihasten surkastuminen.

 MITEN SE DIAGNOSOIDAAN?

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta diagnosoidaan yleistutkimuksen ja verikokeiden perusteella. Kiillottoman karvan ja lihaskunnon surkastumisen lisäksi suurentunut kilpirauhanen on monesti tunnusteltavissa kissan kaulalla. Kilpirauhasen liikatoiminta voi myös johtaa sydänlihassairauteen ja sydämen vajaatoimintaan, mistä syystä kissan sydämessä voi olla kuultavissa sivuääni. Osalla kissoista verenpaine on kohonnut. Verikokeesta havaitaan seerumissa kilpirauhashormoni tyroksiinin (T4) suurentunut pitoisuus. Tutkimusten yhteydessä verinäytteestä tarkistetaan myös elinarvoja ja verenkuva, sillä kilpirauhasen liikatoiminta rasittaa muuta elimistöä.

MITEN SITÄ HOIDETAAN?

Tyypillisesti kissan kilpirauhasen liikatoiminta on hyvin hoidettavissa ja hoito tulee räätälöidä kyseiselle potilaalle huomioon ottaen potilaan ikä, mahdolliset muut sairaudet sekä omistajan toiveet. Hoitovaihtoehtoina ovat radiojodihoito, lääkehoito, leikkaushoito tai ruokavaliohoito.

Radiojodihoito on turvallinen, yksinkertainen ja tehokas sairaudesta parantava hoitokeino. Radiojodihoitoon voidaan myös päätyä, mikäli muut hoitovaihtoehdot eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Radiojodihoidossa yliaktiivinen kilpirauhaskudos tuhoutuu ja terve kudos säilyy toimintakykyisenä. Leikkaushoito on myös parantava hoito, mikäli kaikki kilpirauhaskudos kyetään poistamaan. Tyypillisesti hoidossa lähdetään liikkeelle lääkkeellisellä hoidolla. Lääkkeellinen hoito estää kilpirauhashormonin tuotantoa. Lääkitys on päivittäistä ja sitä jatketaan loppuelämän ajan. Lääkityksen sivuvaikutuksena voi esiintyä oksentelua, syömättömyyttä, kutinaa ja ihomuutoksia pään alueella sekä muutoksia verenkuvassa. Vähäjodinen ruokavalio vähentää kilpirauhashormonin tuotantoa. Ruokavaliohoidossa kissa ei saa syödä vähäjodisen eläinlääkäriruoan lisäksi mitään muuta ruokaa. Ruoan maistuvuus voi aiheutua ruokavaliohoidossa haasteeksi.

Sairauden hoitaminen vaatii jatkuvaa seurantaa ja kontrollointia. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta on hyvin vakava sairaus. Kissan ennusteeseen vaikuttaa myös muut kissan samanaikaiset sairaudet. Hyvällä hoidolla ja seurannalla sairauden ennuste on kuitenkin hyvä ja kissa voi elää laadukasta elämää useita vuosia.

LISÄÄNTYNYT JUOMINEN JA VIRTSAAMINEN

Lemmikin lisääntynyt juominen voi olla merkki vakavasta sairaudesta ilman muita huomattuja muutoksia lemmikin käytöksessä. Lisääntynyt juominen johtaa myös lisääntyneeseen virtsantuotantoon.

Lisääntyneen juomisen ja virtsaamisen taustalla voi olla esimerkiksi tulehdukselliset sairaudet tai hormonaaliset sairaudet.

Epänormaalia juomista tai virtsaamista aiheuttavat esimerkiksi

☐Virtsatietulehdukset

☐Kohtutulehdus

☐Diabetes

☐Cushingin tauti

☐Munuaisten vajaatoiminta

☐Maksasairaudet

☐Kasvainsairaudet

☐Addisonin tauti

☐Psykogeeninen juominen

☐Lääkeaineet

Yleisimpiä syitä lisääntyneeseen juomiseen ja virtsaamiseen ovat tulehdukselliset sairaudet, hormonaaliset sairaudet tai maksan- ja munuaisten sairaudet. Tulehduksellisista sairauksista virtsatietulehdukset ja leikkaamattomilla nartuilla kohtutulehdukset ovat mahdollisia oireilun aiheuttajia. Hormonaalisista sairauksista diabetes mellitus eli sokeritauti, Cushingin tauti eli lisämunuaiskuoren liikatoiminta tai Addisonin tauti eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminta voivat kaikki aiheuttaa lisääntynyttä juomiskäytöstä. Munuaisten vajaatoiminta on yleinen liiallista juomista aiheuttava sairaus erityisesti ikääntyvillä potilailla. Lisäksi tietyt lääkeaineet, kuten kortisonit ja nesteenpoistolääkeet aiheuttavat tyypillisesti lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Oireilun taustalla voi lisäksi olla kipukäytös tai harvinaisempana aiheuttaja kasvainsairaudet, elektrolyyttihäiriöt tai psykogeeninen eli käytösperäinen liikajuonti.

Epäillessäsi lemmikkisi juovan lisääntyneesti, on hyvä mitata lemmikin päivittäinen vedenkulutus. Mikäli lemmikki juo yli 1 dl/kg vuorokaudessa, on tämä merkki selvästi lisääntyneestä juomisesta.

Eläinlääkärissä lisääntyneen juomisen ja virtsaamisen syitä lähdetään tyypillisesti selvittämään kliinisen yleistutkimuksen, verinäytetutkimusten ja virtsanäytetutkimusten avulla. Tulehdukselliset sairaudet, munuais- ja maksasairaudet, sekä diabetes saadaan monesti poissuljettua samantien klinikalla tehtävien tutkimusten avulla. Tarvittaessa ultraäänitutkimuksen avulla voidaan tutkia kohtutulehduksen mahdollisuutta oireilun aiheuttajana. Perustutkimusten jälkeen on mahdollista suorittaa potilaskohtaisesti jatkotutkimuksena hormonaalisia toimintatestejä verinäytteistä tai laajempi vatsaontelon ultraäänitutkimus oireiden syyn selvittämiseksi.

Lisääntyneen juomisen ja virtsaamisen hoitaminen riippuu täysin oireilun aiheuttajasta.

Eläinlääkärissä oireilun pohjimmaisen syyn selvittäminen on tärkeää, jotta lemmikin hoito on  kyseiselle potilaalle sopiva.

Tulossa….

KEMIALLINEN KASTRAATIO

Koiran kemiallinen kastraatio tapahtuu käyttämällä hormonaalisia lääkkeitä, kuten Suprelorin-implanttia. Suprelorin vähentää lisääntymishormonien tuotantoa ja aiheuttaa tilapäistä steriliteettiä. Implantti asetetaan ihon alle, yleensä koiran niskaan, ja se vapauttaa lääkettä hitaasti 6-12kk ajan, jonka jälkeen lisääntymiskyky voi palata. Tämä on hyödyllisen vaihtoehdon omistajille, jotka haluavat estää koiran lisääntymisen ilman kirurgista toimenpidettä.

Kemiallista kastraatiota voidaan hyödyntää myös mm. eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun sekä tulehduksen hoidossa, sekä joissain tilanteissa tästä voi olla hyötyä myös käytösongelmissa. Keskustele vaihtoehdoista oman eläinlääkärisi kanssa.

MITÄ ON KÄYTÖSNEUVONTA?

Käytösneuvonta on koirien ongelmakäytösten hoitamista koulutussuunnitelman ja hoitosuunnitelman keinoin.

Käytösneuvonta on tarkoitettu haastavien tilanteiden ja käytöksien hoitamiseen ja ratkaisemiseen.

Käytösneuvontaa Amoksessa tarjoaa Helmi Pesonen. Lisätietoja palvelut ja hinnasto välilehdeltä.